Viivästynyt nukkumaanmeno viikonloppuisin on yhteydessä suurentuneeseen painoon ja vyötärönympärykseen
Liian lyhyen unen keston tiedetään olevan yhteydessä sairastavuuteen kuten lihavuuteen ja masennukseen, mutta nukkumaanmenoajan merkitys painossa ja painonkehityksessä on vielä huonosti tunnettu.
Selvitimme nukkumaanmenoajan sekä arkipäivien ja viikonlopun välisen nukkumaanmenoajan epäsuhdan roolia painoon ja vyötärönympärykseen yli 10 000:lla keskimäärin 11-vuotiaalla lapsella huomioiden lasten normaali kasvu. Selvisi, että viivästynyt nukkumaanmenoaika viikonloppuisin sekä epäsuhta arjen ja viikonlopun välillä olivat yhteydessä suurentuneeseen painoon ja vyötärönympärykseen. Analyyseissä huomioitiin unen kesto, eli tulos ei selittynyt lyhyemmällä unen kestolla vaan nimenomaan viivästyneellä nukkumaanmenolla ja heräämisellä.
Noin puolet tutkimuksessa mukana olleista lapsista osallistui myös seurantamittaukseen lähes kolmen vuoden kuluttua ensimmäisestä mittauksesta, joten pystyimme arvioimaan ensimmäisessä mittauspisteessä raportoidun nukkumaanmenoajan yhteyttä painon ja vyötärönympäryksen muutokseen. Tässä pitkittäisanalyysissä viivästynyt nukkumaanmenoaika sekä epäsuhta arkipäivien ja viikonlopun nukkumaanmenoajan välillä olivat yhteydessä suurentuneeseen vyötärönympärykseen mutta eivät painoon.
Lisäksi noin tuhannelta lapselta oli saatavilla geneettistä dataa. Geneettiset analyysit osoittivat, että geenien perusteella määritetty suurentunut riski korkealle painolle ei myöhäistänyt nukkumaanmenoa.
Tulokset kertovat siitä, että kouluikäisten lasten lihavuuden ehkäisyssä tulee kannustaa varhaiseen nukkumaanmenoon ja pitää vuorokausirytmi mahdollisimman samankaltaisena myös viikonloppuisin.
Alkuperäisartikkelin voit lukea täältä.
’Tutkimuksesta tiiviisti’ esittelee tutkimustuloksiamme lyhyesti ja on osa pyrkimyksiämme tehdä tutkimustamme näkyväksi ja ymmärrettäväksi tutkimuskentän ulkopuolella.
Sena läggtider på veckoslut har ett samband med ökad vikt och midjeomkrets
Vi vet att kort sömn har ett samband med bland annat fetma och depression, men däremot finns det inte så mycket forskning om läggtidens betydelse för vikten och viktutvecklingen.
Vi tog reda på vilken tid 11-åriga barn går och lägger sig på vardagar och veckoslut, och hur läggtiden påverkar vikten och midjeomkretsen i ett sampel på över 10 000 finländare. Det framkom att en fördröjd läggtid på veckosluten och en stor skillnad i läggtiden mellan vardagar och veckoslut hade ett samband med ökad vikt och midjeomkrets. Vi beaktade också sömnens längd i analyserna och kunde konstatera att läggtiden i sig påverkade vikten och midjeomkretsen, oberoende av sömnens längd.
Ungefär hälften av barnen som var med i undersökningen deltog också i uppföljningsmätningarna. Det innebär att vi kunde undersöka sambandet mellan läggtiden vid en tidpunkt och förändringen i vikten och midjeomkretsen nästan tre år senare, givetvis så att den naturliga tillväxten beaktades. I denna uppföljningsanalys hade fördröjd läggtid och stor skillnad mellan läggtiden på vardagar och veckoslut ett samband endast med ökad midjeomkrets men inte vikt.
Dessutom hade vi tillgång till genetiskt datamaterial av ungefär tusen barn. De genetiska analyserna visade att fastän man på grund av sina gener hade en ökad risk för högre vikt, senarelades läggtiden ändå inte.
Sammanfattningsvis, för att förebygga fetma hos barn i skolåldern lönar det sig att uppmuntra barnen att gå och lägga sig tidigt på kvällarna och att inte förskjuta dygnsrytmen alltför mycket på veckosluten.
Du kan läsa originalartikeln här.
’Forskning i fokus’ presenterar våra forskningsresultat på ett kort och lättfattligt sätt och är ett steg i ledet att göra vår forskning synlig och förståelig för allmänheten.