Kouluiän liikunta ja siihen liittyvä itsetunto ennustavat nuoruuden liikuntakäyttäytymistä ja digitaalisen median käyttöä
Liikkumisen ja mielenterveyden välisistä yhteyksistä lapsilla ja nuorilla ei tiedetä vielä riittävästi ja tähänastiset tutkimustulokset ovat osin ristiriitaisia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa erilaisia digitaalisen median käytön ja vapaa-ajan liikkumisen profiileja ja selvittää, ennustavatko alakouluiän masennus- ja ahdistuneisuusoireet sekä itsetunto myöhempää digikäyttöä ja liikuntatottumuksia.
Tutkimukseen osallistui 1285 nuorta. He täyttivät masennusoire-, ahdistusoire- ja itsetuntokyselyt 11-vuotiaana. Lisäksi he raportoivat vapaa-ajan liikkumistaan ja digikäyttöään 11-vuotiaana ja uudelleen 15-vuotiaana. Digikäyttö tarkoittaa TV:n ja videoiden katselua, tietokoneen ja älypuhelimen käyttöä, pelaamista sekä muita vastaavia toimintoja.
Tunnistimme neljä erilaista käyttäytymisprofiilia 15-vuotiailla nuorilla:
1) runsas digikäyttö ja vähäinen liikunta (20 % lapsista; 78 % tästä ryhmästä oli poikia),
2) vähäinen digikäyttö ja runsas liikunta (31 % lapsista; 28 % poikia),
3) runsas digikäyttö ja runsas liikunta (26 % lapsista; 15 % poikia),
4) runsas TV:n/videoiden katselu ja pelaaminen sekä vähäinen liikunta (23 % lapsista; 89 % poikia).
Nuorilla, jotka 11-vuotiaana liikkuivat paljon ja joilla oli hyvä urheilullinen itsetunto, oli pienin todennäköisyys kuulua neljänteen eli ns. epäterveellisimpään profiiliryhmään 15-vuotiaana. Masennusoireet olivat yhteydessä runsaaseen digikäyttöön ja ahdistusoireet runsaaseen digikäyttöön sekä vähäiseen liikuntaan 11-vuotiaana. Sen sijaan masennus- ja ahdistusoireet 11-vuotiaana eivät ennustaneet digikäytön ja liikunnan määrää 15-vuotiaana. Liikunta ja siihen liittyvä itsetunto alakouluiässä näyttävät siis ennustavan voimakkaammin nuoruuden digikäyttö- ja liikuntatottumuksia kuin mielenterveysoireet itsessään.
Alkuperäisartikkelin voit lukea täältä.
’Tutkimuksesta tiiviisti’ esittelee tutkimustuloksiamme lyhyesti, ja on osa pyrkimyksiämme tehdä tutkimustamme näkyväksi ja ymmärrettäväksi tutkimuskentän ulkopuolella.
Motion och idrottslig självkänsla i skolåldern förutspår motionsvanor och skärmtid i ungdomen
Man vet inte ännu tillräckligt om sambandet mellan motion och psykisk hälsa hos barn och unga och forskningsresultaten är delvis motstridiga. Målet med den här undersökningen var att identifiera olika beteendeprofiler gällande konsumtion av digitala medier, med andra ord skärmtid, och motion på fritiden. Dessutom var målet att klargöra ifall depressions- och ångestsymtom samt självkänsla i lågstadieåldern förutspår mängden skärmtid och motionsvanor senare i ungdomen.
I undersökningen deltog 1285 unga som fyllde i ett frågeformulär om depressionssymtom, ångestsymtom och självkänsla som 11-åringar. De svarade också hur ofta och hur mycket de rör på sig på fritiden och använder digitala medier både som 11-åringar och på nytt som 15-åringar. Med digitala medier menas tv, video, dator, smarttelefon, spel och motsvarande.
Vi identifierade fyra olika beteendeprofiler hos 15-åringar:
1) mycket skärmtid och lite motion (20 % av barnen; 78 % i denna grupp var pojkar),
2) lite skärmtid och mycket motion (31 % av barnen; 28 % pojkar),
3) mycket skärmtid och mycket motion (26 % av barnen; 15 % pojkar),
4) mycket tv-, videotittande och spelande och lite motion (23 % av barnen; 89 % pojkar).
De unga som rörde på sig mycket och hade en bra idrottslig självkänsla som 11-åringar hade minst sannolikhet att höra till den fjärde, dvs. ohälsosammaste profilgruppen som 15-åringar. Depressionssymtom hade ett samband med mycket skärmtid, och ångestsymtom med mycket skärmtid och lite motion i 11 års ålder. Däremot förutspådde depressions- och ångestsymtom i 11 års ålder inte mängden skärmtid och motion i 15 års ålder. Med andra ord tyder resultaten på att motion och idrottslig självkänsla i lågstadieåldern bättre förutspår motionsvanor och skärmtid i ungdomen än symtom på psykisk ohälsa gör.
Du kan läsa originalartikeln här.
’Forskning i fokus’ presenterar våra forskningsresultat på ett kort och lättfattligt sätt och är ett steg i ledet att göra vår forskning synlig och förståelig för allmänheten.